maanantai 21. lokakuuta 2013

MOOC – avointa opiskelua verkossa

MOOC eli “massive open online course” tarkoittaa tapaa järjestää osallistujamäärältään massiivisiakin avoimia verkkokursseja. MOOC-kurssit ovat jo pitkään olleet maailmalla kasvava trendi ja kursseja järjestetään ympäri maailmaa (mukana ovat omalla tarjonnallaan myös Yhdysvaltojen huippuyliopistot Stanford, Harvard, Princeton ja MIT). Suurimmat kurssijärjestäjät ovat Coursera, edEx ja Udacity, joiden valikoimista voi poimia satoja erilaisia yliopistotasoisia kursseja – täysin ilmaiseksi.

Lukiolaisille MOOC voi olla paitsi

  • loistava kielikurssi (valtaosalla kursseja opetuskieli on englanti, mutta muillakin maailman valtakielillä kurssitarjontaa on ja käytettävissä on kaikenlaista materiaalia ja menetelmiä opetusvideoista live-keskusteluun),
  • näkemyksiä avartava maailmanlaajuisen verkottumis- ja opiskeluyhteisökokemuksen lähde ja
  • mahdollisuus kiinnostuksenkohteiden löytämiseen ja vahvistamiseen

myös

  • ihan konkreettinen väylä tutkintotavoitteisiin yliopisto-opintoihin. Esim. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen oma MOOC tarjoaa tammikuussa 2014 alkavan ohjelmointikurssin ja siihen liittyvän näyttökokeen suorittaneille aloituspaikan laitoksen opiskelijana eli luonnontieteiden kandidaatin ja filosofian maisterin tutkinnon suoritusoikeuden. Kurssi ei edellytä aiempaa ohjelmointiosaamista, mutta innostusta ja sitoutumista kylläkin. (Lisätietoja MOOC-valinnasta.)
Koska MOOC:ia ei valitettavasti ollut vielä olemassa (niin kuin ei koko verkottunutta maailmaakaan...) omina lukioaikoinani runsaat kaksikymmentä vuotta sitten, on nyt aikuisena paikattava sitäkin puutetta. Parin viime vuoden aikana olen opiskellut milloin milläkin MOOC-kurssilla – työn ja muun elämän ohella, huviksi ja harrastukseksi, ilman muuta tavoitetta kuin uteliaisuuden ja tiedonhalun tyydyttäminen sekä halu kokea osallisuutta verkko-opiskeluyhteisöstä, johon kuuluu kaikenlaisia ihmisiä jopa yli sadasta maasta. Olen kokeillut niin itselle tutumpia yhteiskunta- ja käyttäytymistieteitä kuin satunnaisia kursseja "vieraammalta maaperältä", matemaattis-luonnontieteelliseltä puolelta, mm. Harvardissa, Stanfordissa, UCLA:ssa, University of Edinburghissa, Duke Universityssä... Marraskuun alkupuolella aloitan University of Californian kurssilla "Emerging Trends & Technologies in the Virtual K-12 Classroom". (Voisiko sieltä saada uusia ideoita yläasteen ja lukion opetuksen tvt-käyttöön? Tervetuloa mukaan!).

Tasoltaan kurssit vaihtelevat helposta vaativaan. Laatukin tietysti vaihtelee, mutta yleensä ainakin tunnettuihin opinahjoihin voi laadunkin osalta luottaa. Mitään sitoutumispakkoa tai keskeyttämissanktioita ei ole, mikä mahdollistaa kokeilevan asenteen: tiedon maailmassa voi liikkua täysin vapaasti oma oppiminen ja kiinnostus edellä (pelkän suorittamisen sijaan). (Ihmeellistä ja kiehtovaakin, eikö vain?)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti